Lainsäädännössä esiintyy eri yhteyksissä lähemmin täsmentämättömiä ja määrittelemättömiä käsitteitä, jotka kuitenkin ovat velvoittavia. Tällaisia ovat esimerkiksi ”asianmukaisen joutuisasti, hyvän kauppiastavan mukaisesti, vilpittömässä mielessä, heti” jne.
Merilaissa velvoitetaan päällikköä huolehtimaan siitä, että alusta kuljetetaan ja käsitellään hyvän merimiestaidon mukaisesti. Meriteiden säännöissä edellytetään noudatettavan hyvää merimiestapaa. Käsitteet ”hyvä merimiestapa” ja ”hyvä merimiestaito” ovat sisällöltään joustavia ja siten muuttuviin olosuhteisiin hyvin soveltuvia.
Hyvän merimiestaidon vaatimukset voivat muuttua silloin, kun alukset tai niiden laitteistot muuttuvat ja kehittyvät aikojen kuluessa. Hyvän merimiestavan vaatimukset asetetaan sen mukaan, miten yleensä ammattitaitoisen ja vastuuntuntoisen päällikön voidaan edellyttää menettelevän. Hyvän merimiestavan arvioinnissa lähdetään siten yleisistä vaatimuksista – mittapuu on täten objektiivinen.
Hyvä merimiestapa edellyttää ennen kaikkea vastuuta ihmisten ja alusten turvallisuudesta. Siksi päällikön tulee aluksen kuljettamisesta ja käsittelemisestä huolehtiessaan ottaa huomioon omat ja muiden henkilökohtaiset ominaisuudet. Erityisesti päälliköllä tulee olla uskallusta arvioida omat kykynsä olosuhteiden mukaisesti, omata ns. siviilirohkeutta. Päätöksiä tehdessään päällikköä ei saa johtaa harhaan kovakaan ympäristön tilanteesta johtuva paine, päätöksentekoon käytettävissä oleva usein lyhyt aika, oma pätemisen tarve, uhmamielisyys tai jokin muu vastaava seikka.
Edellä mainitun mukaisesti hyvällä merimiestaidolla tarkoitetaan siis aluksen miehittämistä ja kuljettamista voimassa olevia määräyksiä ja ohjeita noudattaen. Aluksen päällikkö noudattaa hyvää merimiestapaa silloin, kun hän kussakin tilanteessa toimii parhaan taitonsa ja kykynsä mukaisesti ottaen huomioon saamansa koulutuksen ja kokemuksen. Myös koko aluksen henkilöstön edellytetään toimivan hyvää merimiestapaa noudattaen.
Hyvään merimiestaitoon katsotaan kuuluvan mm:
Et ole vesillä yksin.